Jottei poikkeusajoista tulisi uutta normaalia

Mikä on kuluttamista vain tarpeeseen ja missä menee ylimääräisen kuluttamisen raja? Mietin kertoja, kun olen huomannut alennusmyynnissä t-paitoja, joista voisi ideoida seuraavan killan tapahtuman järjestäjille tiimipaidat. Mietin hetkiä, kun olen ajatellut tarvitsevani uuden mekon seuraaville vuosijuhlille. Mielessäni on eri yhdistysten hallitusten kokoukset, joissa olen ideoinut seuraavaa yhdistyksen nimeä kantavaa paitaa tai sillisasustetta, jonka voisimme tilata yhteisöllisyyttä ja yhdistysidentiteettiä vahvistaaksemme.

Tämän kevään ajan maailmassa on eletty poikkeuksellista aikaa. Koronapandemia on näyttänyt, miten valtiojohto saa tosipaikan tullen nopeasti pantua toimeen elämäntapojamme merkittävästikin muuttavia rajoituksia. Yhteiskunta on kohdannut laajamittaisen ja vakavan kriisitilanteen. Ihmiset yhtäältä sopeutuvat muuttuneeseen arkeen ja toisaalta odottavat elämän palautumista normaaliksi.

Koronakriisi kuitenkin häviää vaikutuksissaan ja vakavuudessaan ekologisille kriiseille – kuten ilmastonmuutokselle, biodiversiteettikadolle ja luonnonvarojen liikakäytölle. Ekologisten kriisien ennustetaan muuttavan tai jopa romahduttavan globaaleja yhteiskuntiamme lähitulevaisuudessa. Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n mukaan meillä on kymmenen vuotta aikaa päästövähennystoimiin, mutta tosiasiassa emme tiedä, missä kulkee ilmastollisten takaisinkytkentöjen raja ja milloin jotain muuttuu peruuttamattomasti. Odotamme nyt koronakriisissä kovasti paluuta tavalliseen arkeen ja ajanviettotapoihimme, mutta miten toimimme, jos seuraavaksi realisoituukin ympäristökriisi? Poikkeukselliset kriisiajat muuttuvat toistuviksi ja se, mitä nyt kutsumme ”tavalliseksi elämäksi” alkaa tarkoittaa menneitä tapoja.

Elämäntyyliä on yleensä mukavampi muuttaa omassa tahdissaan ja valita ottamiensa askeleiden pituus itse. Tietenkin välillä ihminen tarvitsee uuden tavaran tai vaatteen, ja joskus sellainen on ostettava uutena. Väitän, että voimme silti käyttää entistä suurempaa harkintaa, milloin todella tarvitsemme jotain ja milloin sen saaminen on vain mukava lisä. Brändin kotimaisuus ja ekologisuus eivät muuta sitä faktaa, että suuri osa kulutuksestamme on sitä ylikulutusta, joka heikentää ekosysteemejämme.

Voisiko identiteettiasusteiden sijaan teettää vain yhdistyksen logoja, joita voisi ommella jo valmiiksi kaapista löytyviin tavaroihin? Opiskelijakulttuurissa meillä on tästä jo hyvä toimiva esimerkki – haalareihin jokainen voi ommella niin monta logoa ja merkkiä kuin vain saa mahtumaan, mutta yhdet haalarit riittävät koko opiskeluajaksi.

 Maastoa paloi Australiassa vain muutama kuukausi sitten ja talvi, jona Helsingissä ei tarvinnut kertaakaan aurata lunta, on vasta loppunut. Ekologinen kriisi voi tarkoittaa, että globaali kaupankäynti hiipuu, poliittiset konfliktit lisääntyvät ja ruoan hinta nousee satojen pienentyessä. Talousjärjestelmän nykytilaa on tarkasteltava kriittisesti, ja mielellään ennen kuin kriisi lyö täysillä päälle. Koronan aiheuttamat lomautukset ja yrittäjien ahdinko osoittavat, että inhimillisempi tapa korjata talousjärjestelmää olisi tehdä se suunnitelmallisesti ja hallitusti, ei antaen sen rikkoutua rysähtäen siinä vaiheessa, kun shokit iskevät.

Kaikkien kriisien ratkaisu edellyttää uusia ongelmanratkaisukeinoja ja sopeutumista uuteen. Haluaisin elää arkea, jossa tavaroiden ostaminen ei olisi enää tapa luoda sosiaalista yhteyttä. Haluaisin elää yhteiskunnassa, jossa kulutettaisiin vain nollahiilisiä palveluita ja fyysistä tavaraa vain silloin, kun se on kierrätettyä ja kierrätettävää.

Toivon, että me opiskelijat näytämme suuntaa koko yhteiskunnalle kohti kestävämpää tulevaisuutta. Otamme selvää tulevista kriiseistä ja otamme ne tosissamme. Emme jää vaikeiden tunteiden kanssa yksin. Teemme elämäntavassamme tarvittavia muutoksia. Emme tunne liikaa syyllisyyttä, kun valinnat eivät toteudu ideaalin mukaan, emmekä syyllistä toisia, vaan kannustamme sopivin askelin kohti parempaa. Toimimme nyt, jottei poikkeusajoista tulisi uutta normaalia. Jos sittenkin tulee, olemme valmistautuneet ajoissa. We can change the game.


Teksti on julkaistu ensimmäisen kerran Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan blogissa 21.5.2020

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s