Ajatuksia kinoksista, Gretasta ja uudesta kymmenvuotisesta

Kirjoitan tätä tekstiä kelomökin laverilla Suomen vyötärön korkeudella. Ulkona on kuusikymmentä senttiä hankea ja päivien tärkeimmiksi kysymyksiksi ovat vakiintuneet pohdinnat, minkä rinteen alle laskettaisiin ensimmäiselle tauolle ja mihin aikaan mennään saunaan. Ylihuomenna eletään jo paitsi uutta vuotta, myös seuraavaa vuosikymmentä. Pääkaupunkiseudulla on lumettomia jouluja säännöllisesti eivätkä ne ole olleet poikkeuksellisia historiassakaan (HS 23.12.2019), mutta alkava 20-luku tuskin tuo lisää talvivuosia etelään.

Vuonna 2019 Greta Thunberg on lakkoillut perjantait ympäri maailmaa ja ainakin omassa mediakuplassani tuntuu, että alamme vihdoinkin olla tietoisia, miten meillä on korkeintaan 11 vuotta aikaa tehdä ratkaisevia toimenpiteitä, ennen kuin hiilibudjetti loppuu (IPCC 2018). Kesällä pyörittelin kandityön verran ilmastonmuutoksen ja lentomatkustamisen keskinäistä suhdetta, jota maalataan kaksien eri ennusteiden mukaan – nopean liikkumisen kasvavan tarpeen ja jäljellä olevan hiilibudjetin – eikä näiden yhteensovittaminen näytä valtavan helpolta yhtälöltä. Vaikka Madridissa ei päästy toivottuihin sopimuksiin, mä uskon että me voidaan vieläkin tehdä tarvittavat muutokset eli kehittää tarvittavat teknologiset ratkaisut ja siellä missä niitä ei ehditä ajoissa, muuttaa totuttuja toimintatapoja.

Tulevana vuonna pääsen ensimmäistä kertaa kokeilemaan arkea, missä tehtävänimikkeenäni on yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Vuosi 2020 kuluu Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan hallituksessa, enkä malttaisi odottaa, mitä ylioppilasliikkeellä on annettavanaan. Tähän asti maailmanpelastamisprojektini on ollut babystepsejä omaan syömiseen ja matkustamiseen liittyen, ja myös ensi vuoden uudenvuodentavoitteista löytyy jokavuotiset gretalaiset ”en lennä” ja ”en matkusta laivalla”, joskin lentämisessä kuluneena vuonna tuli otettua takapakkia Kalifornian kesän vuoksi (mihin liittyen, kuvituskuvasta kiitokset Niko Kinnunen). ”Pienistä puroista kasvaa iso virta” on kiva lähtökohta muutokselle, mutta kaikki viimeisimpään ilmastokokoukseen pettyneet tietävät, että isoja virtoja täytyy ohjata myös jämerämmin keinoin kuin on tähän mennessä nähty. 

Vuosi täysipäiväisessä luottamustoimessa ei ole #skolstrejkförklimatet, mutta taustalla on samansuuntaista ajattelua – juuri nyt mulle on tärkeämpää oppia muutoksen tekemisestä kuin suorittaa noppia saadakseni vuotta pikemmin DI-paperit käteen. En tiedä, ehtiikö Otaniemi nähdä kolmen kuukauden talvia vielä pitkään aikaan, mutta siinäkin on työsarkaa, ettei joulun lumiraja karkaisi nykyistä ylemmäs.

Jos sulla on ajatuksia tarvittavasta muutoksesta, opiskelijaliikkeestä tai jos sattumalta osaat vastata kysymykseen ”miten maailma pelastetaan?” niin laita viestiä. Mennään aamupalalle, lounaalle tai vaikka kiipeilemään seinille tai puihin.

Uskoa ja toivoa uuteen vuoteen!

#fridaysforfuture #protectourwinters #powfinland #corsia2020 #madeinaaltouniversity #gamechanger

Teksti on julkaistu ensimmäisen kerran LinkedInissä 29.12.2019

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s